Historia
Vuonna 1922 perustettu Helsingin Konservatorio on yksi maamme vanhimpia oppilaitoksia. Konservatorion syntyhistoria liittyy haluun tarjota musiikinopetusta vähävaraisille. Perustamisen kantavia voimia olivat Helsingin Suomenkielisen työväenopiston johtaja Zachris Castrén ja Helsingin yliopiston musiikkitieteen dosentti Armas Launis. Välillä myös Sivistysjärjestöjen Kansankonservatoriona tunnetun oppilaitoksen ”liikemerkin” suunnitteli Akseli Gallén-Kallela.
Vuosi 1960 oli käännekohta oppilaitoksen toiminnassa, sillä silloin onnistuttiin hankkimaan oma 330 neliön huoneisto osoitteesta Fredrikinkatu 34. Ns. ”yhteistutkintojärjestelmä” oli käytössä 1960-luvulta lähtien ja se toimi siten, että opiskelijat suorittivat konservatoriossa opettajapätevyyteen johtavia opintoja ja ”tutkintoja”, mutta muodollisen pätevyyden antoi silloinen Sibelius-Akatemia.
Oppilaitoksen nimi muutettiin Helsingin Kansankonservatoriosta Helsingin Konservatorioksi vuonna 1971. Syksyllä 1973 konservatoriossa alkoi musiikkioppilaitosten opettajankoulutus. Ammattikoulutus uudistettiin vuonna 1987 musiikkioppilaitoksen opettajan, musiikin alkuopettajan ja muusikon opintolinjoiksi ja vuonna 1993 musiikkipedagogin ja muusikon koulutusohjelmiksi.
Syksyllä 1999 oppilaitos muutti Fredrikinkadulta Helsingin Ruoholahteen, jonne Helsingin Konservatorion Säätiö rakennutti uudet toimitilat. Ammattikorkeakoulu-uudistuksen myötä ylioppilaspohjainen ammattikoulutus siirtyi syksyllä 2000 silloisen Helsingin ammattikorkeakoulun järjestettäväksi. Toisen asteen ammatillinen koulutus oli alkanut konservatoriossa muutamaa vuotta aiemmin. Syksystä 2014 lähtien konservatorio on tarjonnut ainoana pohjoismaisena oppilaitoksena myös pianonvirityksen ammatillista koulutusta.
Konservatorion toimitilojen historiaa
Kun Helsingin Konservatorio eli silloinen Helsingin Kansankonservatorio vuonna 1922 perustettiin, ei oppilaitoksella ollut lainkaan omia toimintatiloja. Avajaiset syksyllä 1922 pidettiin Osuusliike Elannon henkilökunnan huoneistossa Siltasaarenkatu 8–10:ssä ja opetus tapahtui opettajien kotona. Opettajat saivat siitä hyvästä pientä korvausta, ns. ”mattorahaa” kompensoimaan oppilaiden kuluttamia mattoja.
Luokkaopetus tapahtui syksystä 1926 lähtien Suomalaisella normaalilyseolla, jossa toimittiin vuoteen 1950 asti, sitten opetustunnit annettiin Töölön yhteyskoululla. Vuonna 1960 oppilaitos sain ensimmäisen oman huoneiston osoitteesta Fredrikinkatu 34. Se käsitti 330 neliötä: 11 luokkahuonetta, luentosalin, toimisto- ja kirjastohuoneen sekä vahtimestarin asunnon. Vähitellen lisätiloja saatiin myös naapurihuoneistoista siten, että syksyllä 1970 käytössä oli jo 1060 neliötä.
Ensimmäinen askel omaa talo kohti otettiin keväällä 1975, kun kaupunginvaltuustolle esitettiin tontin varaamista keskeiseltä paikalta hyvien liikenneyhteyksien varrelta. Projekti ei kuitenkaan edennyt, ja vuonna 1987 henkilökunta ja opiskelijat toivoivat toimitilojen löytymistä Nokian Kaapelitehtaalta, mutta lopulta selvisi, että Nokian Kaapelitehtaaseen ei saisi sijoitettua konserttisalia kohtuullisin kustannuksin.
Helsingin kaupungin rakennusviraston kanssa päädyttiinkin vuonna 1992 siihen, että soveliain ja edullisin toimitilaratkaisu olisi uudisrakennuksen rakentaminen. Uudisrakennushankkeen ohella selvitettiin mm. mahdollisuuksia saneerata Tekniska lärovärketin koulukiinteistö Apollonkadulla konservatoriolle sopivaksi, mutta parhaaksi ratkaisuksi ja uudisrakennuksen parhaaksi sijaintivaihtoehdoksi osoittautui tyhjä tontti Ruoholahden metroaseman vieressä, kanavan laidalla. Vuonna 1995 Helsingin kaupunki varasikin oppilaitoksen uudisrakennusta varten tontin Ruoholahdesta.
Säätiön hallitus käynnisti uudisrakennuksen suunnittelun ja rakentamisen kaavailtiin alkavan vuoden 1998 alussa. Rakennustöihin päästiinkin jo lokakuussa 1997 ja uusiin toimitiloihin päästiin muuttamaan syksyllä 1999.
Kuvia konservatoriotalon rakentamisen ajalta
kuvat: Helsingin Konservatorion arkisto
