Historia

Kohta 100-vuotias Helsingin Konservatorio on yksi maamme vanhimpia oppilaitoksia. Konservatorion syntyhistoria liittyy haluun tarjota musiikinopetusta vähävaraisille. Perustamisen kantavia voimia olivat Helsingin Suomenkielisen työväenopiston johtaja Zachris Castrén ja Helsingin yliopiston musiikkitieteen dosentti Armas Launis. Välillä myös Sivistysjärjestöjen Kansankonservatoriona tunnetun oppilaitoksen ”liikemerkin” suunnitteli Akseli Gallén-Kallela. Vuosi 1960 oli käännekohta oppilaitoksen toiminnassa, sillä silloin onnistuttiin hankkimaan oma 330 neliön huoneisto osoitteesta Fredrikinkatu 34. Ns. ”yhteistutkintojärjestelmä” oli käytössä 1960-luvulta lähtien ja se toimi siten, että opiskelijat suorittivat konservatoriossa opettajapätevyyteen johtavia opintoja ja ”tutkintoja”, mutta muodollisen pätevyyden antoi silloinen Sibelius-Akatemia.

Oppilaitoksen nimi muutettiin Helsingin Kansankonservatoriosta Helsingin Konservatorioksi vuonna 1971. Syksyllä 1973 konservatoriossa alkoi musiikkioppilaitosten opettajankoulutus. Ammattikoulutus uudistettiin vuonna 1987 musiikkioppilaitoksen opettajan, musiikin alkuopettajan ja muusikon opintolinjoiksi ja vuonna 1993 musiikkipedagogin ja muusikon koulutusohjelmiksi. Syksyllä 1999 oppilaitos muutti Fredrikinkadulta Helsingin Ruoholahteen, jonne Helsingin Konservatorion Säätiö rakennutti uudet toimitilat. Ammattikorkeakoulu-uudistuksen myötä ylioppilaspohjainen ammattikoulutus siirtyi syksyllä 2000 silloisen Helsingin ammattikorkeakoulun järjestettäväksi. Toisen asteen ammatillinen koulutus oli alkanut konservatoriossa muutamaa vuotta aiemmin. Syksystä 2014 lähtien konservatorio on tarjonnut ainoana pohjoismaisena oppilaitoksena myös pianonvirityksen ammatillista koulutusta.