Opiskelijatarina: Melike Uludag

pääinstrumentti: laulu
sivuinstrumentti: piano
opintojen aloitusvuosi: 2019

Miksi hait Helsingin Konservatorioon?

– Hain konservatorioon, sillä lukion päättyessä tajusin intohimoni ja ainoan vaihtoehtoni olevan musiikki. Pitkän aikaa vakuuttelin itselleni, etten sovi klassisen musiikin pariin ja ettei minulla varsinkaan ole tarpeeksi rahkeita ruveta opiskelemaan sitä. 2019, todellisten valintojen äärellä päätin kuitenkin ryhtyä töihin. Minulla ei ollut juurikaan osaamista teoriassa perustason lisäksi eikä aiempia instrumenttiopintoja laulun lisäksi. Osasin kuitenkin laulaa. Halusin Helsinkiin, kulttuurin ja nopeiden liikkeiden äärelle. Opettajani suositteli minulle konservatoriota, enkä oikeastaan tiennyt, mihin olin ryhtymässä. Tiesin kuitenkin, etten tule pääsemään yliopistoihin sillä nuotinluvun ja teoriaosaamisen tasolla, mikä se tuolloin oli. Konservatorio näytti tarjoavan kattavan musiikinopetuksen ja mahdollisuuden kehittää omaa instrumenttiaan intensiivisesti muutaman vuoden ajan.

Millainen on tyypillinen opiskeluviikkosi?

– Mittailen päivittäin, kuinka paljon minun tulee laulettua tunneilla ja harjoittelen omalla ajallani sen mukaan. Viihdyn harjoitusluokissa aamupäivisin. Jos ääneni kaipaa lepoa, harjoittelen sivuainettani, pianoa tai säveltapailua. Teoria- ja säveltapailutunneilla nöyrryn säännöllisesti. On tunteja, jolloin en saa yhtäkään vastausta oikein ja leikkaan opettajan työajasta sievoisen summan kysymyksilläni. Olen tähän asti kuitenkin onnistunut oppimaan tarvittavat asiat opettajien ja opiskelukavereiden tuella.

– Tekstintulkinta-, lied- ja oopperaensemble-tunnit herättävät luovuuteni ja pistävät tulkitsemaan musiikkia toden teolla. Olen aina nauttinut tulkinnasta ja ilmaisusta ja näillä kursseilla saankin laittaa luovuuteni likoon. Tekstintulkintaan vien uudet kappaleeni ja opettajan johdolla harkitsemme ja pohdimme niiden tulkintaa. Sama jatkuu lied-tunnilla, missä olen opettajan ja pianistiparini kanssa. Pidämme pianistin kanssa myös omia treenejämme. Ensemble on keskiviikon työntäyteinen kurssi, jolloin käymme läpi erilaisia oopperaensemble-kappaleita ja harjoittelemme musisointia muiden laulajien kanssa.

– Laulutunnit ovat innostavia ja intensiivisiä. Siellä on instrumenttinsa kanssa suurennuslasin alla. Laulutunneilla koen suurimmat voitot ja epäonnistumiset. Käyn niillä kaksi kertaa viikossa 45 minuutin ajan. Sivuinstrumenttiani pianoa soitan viikossa tunneilla 30 minuuttia. Pianotunnit ovat auttaneet konkretisoimaan musiikinteoriaa.

Opintoihin kuuluu myös työelämätaitoja ja fonetiikkaa. Työelämätaidoissa käsittelemme muusikon ammattiin kuuluvia kysymyksiä esim. keikkojen tekemisestä, tekijänoikeuksista ja markkinoinnista. Fonetiikassa terävöitän korvani saksaan, ruotsiin, ranskaan ja italiaan. Kielitaito on hyvin olennaista lauluopinnoissa.

Torstaisin olen mukana yhtyeworkshopissa, jossa kurssitoverini ja minä harjoittelemme bändinä ohjelmistoa ja esiinnymme. Itse kuulun viihdemusiikki-workshopiin.

Musiikin tyylien tuntemuksen kurssi, jossa käymme läpi musiikin historiaa aikakausittain, on täynnä tietoa. Tunnit ovat tiivis pakkaus eri aikakausien piirteistä, säveltäjistä, sävellyksistä ja syistä yhteiskunnallisiin muutoksiin.

Mikä opiskeluissasi on ollut tähän asti kiinnostavinta tai antoisinta ja miksi?

– Puolen vuoden opiskelun jälkeen on vaikea tiivistää ajatuksia siitä, mikä on ollut antoisinta. Sanoisin kuitenkin, että minulle on ollut mullistavaa ymmärtää teoriaa ja nuotteja ensimmäistä kertaa oikeasti. Ne eivät ole enää vain abstrakti ja ahdistava osa-alue musiikin tekemisen kyljessä. Kaavoilla ja laskuilla herätetään suuria tunteita ja luodaan kiinnostava harmonia.

– Lisäksi kokonaiskäsitykseni laulusta ammattina kehittyy jatkuvasti. Miten harjoitellaan? Millaista ohjelmistoa minä laulan? Millainen esiintyjä olen? Missä tarvitsen kehitystä? Milloin olla hiljaa? Minulla herää jatkuvasti uusia kysymyksiä, joilla pommitan opettajaani ahkerasti. Rakennan identiteettiäni muusikkona ja opin työympäristöstäni. Luon kullanarvoisia suhteita muihin muusikkoihin ja opin työskentelemään heidän kanssaan.

Millaiset työtehtävät sinua kiinnostavat tulevaisuudessa?

– Koen tällä hetkellä vahvan kutsumuksen oopperan pariin. Viihdyn lavalla ja roolianalyysin parissa kuin kala vedessä. Ooppera on niin kokonaisvaltainen musiikillinen, visuaalinen ja näytelmällinen kokonaisuus, että se tempaa minut mukaansa täysin. Minua kiinnostaa, miten ikivanhat ja monta kertaa esitetyt roolit herätetään eloon tänä päivänä ja mitä niihin voi ammentaa itsestään.

– Olen ensimmäistä kertaa päässyt tekemään myös lied-musiikkia ja siihenkin on herännyt kiinnostus. Tekstien penkominen ja tulkinta yhdessä parin kanssa on todella inspiroivaa. Jokaisesta kappaleesta otetaan irti mahdollisimman paljon.

Kenelle suosittelisit Helsingin Konservatoriota?

– Suosittelen Konservatoriota kenelle tahansa, joka tähtää klassisen musiikin alalle. Siellä itseään saa kehittää omassa tahdissaan ja monilla eri osa-alueilla. Konservatorion ammatillinen tutkinto tarjoaa muutamassa vuodessa hyvän läpikatsauksen siitä, mitä musiikin opiskelu ja tekeminen ovat. Jos haluat muusikoksi, mutta tarvitset aikaa ja tiivistä kehitystä jatkoa varten, suosittelen Helsingin Konservatoriota lämpimästi.

kuva: Mimmi Ahonen
Haastattelu on tehty joulukuussa 2019.