Oppilastarina: Venla Keikkonen

Aloitin viulunsoiton täällä konservatoriossa, kun olin päiväkodissa. Ensiksi olin valmennusryhmässä. Aloitin Mari Kortelaisen oppilaana eskarissa tai 1.-luokkalaisena. Olen edelleen Marin oppilaana. Pari vuotta sitten aloitin pianonsoiton sivuaineena. Siinä minua opettaa Juhana Lindström.

Minulla on kaksi kertaa viikossa viulutunti. Lisäksi on tunnin mittainen musiikin perusteiden tunti kerran viikossa Tiina Fagerholmin ryhmässä. Soitan viulua Visollo-orkesterissa, joka harjoittelee 2,5 tuntia viikossa aina tiistaisin. Lisäksi on vielä pianotunti puoli tuntia. Käyn täällä joka päivä maanantaista torstaihin!

Pyrin harjoittelemaan joka päivä. Välillä saatan tulla tännekin harjoittelemaan. Kotona erehtyy helposti tekemään jotain muuta, mutta kun on täällä, keskittyy vain harjoittelemaan. Pianoa en harjoittele ihan joka päivä.

Viulusta olen tehnyt peruskurssit 1 ja 2. Tänä syksynä tein peruskurssi 3:n teknisen osan ja ehkä ensi keväänä teen loput. Pianosta en ole vielä tehnyt mitään peruskurssia.

Mupessa olen nyt 3 alkavassa ryhmässä. Siellä on käyty läpi esim. sointuasteita, perusintervalleja ja asteikoita.

Soittoharrastus on antanut paljon uusia kokemuksia ja paljon uusia kavereita. Kun aloitin viulunsoiton, konsertit ja esiintymiset jännittivät aluksi aika paljon. Se on lievittynyt paljon ja olen saanut Marilta siihen vinkkejäkin: ei kannata ajatella liikaa salissa olevaa yleisöä ja jos venyttelee ennen esiintymistä niin se rentouttaa.

Olen nyt 7.-luokkalainen, enkä vielä oikein tiedä, mitä teen isona. Tuleva ammatti voisi kyllä liittyä jotenkin musiikkiin. Soittamista jatkan joka tapauksessa. Siinä on kivaa etenkin se, kun Visollossa tehdään matkoja ja käydään leireillä. Sekin on kiva, kun opettajat kannustaa.
Jos on vaikka joku vaikea paikka ja sitä soitetaan monta kertaa ja tuntuu aluksi, ettei onnistu ja hermot menee. Sitten kun tarpeeksi monta kertaa sen tekee ja se alkaa sujua ja opekin sanoo, että hyvä, kyllä se sieltä tulee!

 

kuva: Venla Keikkosen kotialbumi

7.-luokkalainen Venla Keikkonen kertoi tarinansa syksyllä 2017.