Kapellimestari Petri Sakari johtaa ensimmäistä kertaa Helsinki Concordiaa Sinfoniakonsertissa 14. syyskuuta. Orkesterin ja uuden kapellimestarin yhteistyö käynnistyy Mozartin, Debussyn ja Brahmsin teosten parissa. Konsertissa kuultavia Mozartin ja Brahmsin sinfonioita yhdistää D-duuri, jota Sakari luonnehtii juhlavaksi ja valoisaksi sävellajiksi.
– Mozartin Sinfonia nro 31 ja Brahmsin Sinfonia nro 2 ovat molemmat D-duurissa, joka on jousisoittajille yksi kivoimmista sävellajeista: siinä voi käyttää paljon vapaita kieliä ja se istuu monelle soittajalle pääsääntöisesti aika hyvin. Kaikissa konsertin teoksissa pääosassa on itse orkesteri, ei ole varsinaisesti solisteja. Debussyn Faunin iltapäivä toki alkaa ehkä maailman kuuluisimmalla huilusoololla, mutta mistään konsertosta ei kuitenkaan ole kyse, kertoo Petri Sakari konsertin teoksista. Kaikki teokset ovat myös konserttien ja koesoittojen perusohjelmistoa, jotka tulevat ammattiin tähtääville nuorille soittajille vastaan työelämässä.
Wieniläis-klassista, impressionistista ja romantiikan musiikkia
Mozartin Sinfonia nro 31 on lempinimeltään ”Pariisilainen”. Petri Sakari kertoo, että Mozart sävelsi sen aikoinaan Pariisin orkestereita varten, siellä kun oli paljon ja taitavampia puhaltajia kuin Salzburgissa tai Wienissä.
– Tässä on myös koko puhallinsektio klarinetteineen käytössä, mikä oli harvinaisempaa tuohon aikaan. Noin 20-minuuttinen teos on nuorille soittajille sopivan mittainen. Wieniläis-klassisen kauden musiikki on hyvin paljastavaa ja kehittävää. Sen yhteydessä voidaan keskustella tyyliasioista. Helsinki Concordia ei ole kovin paljon soittanut Mozartin teoksia, siksikin se on minusta tärkeä tässä vaiheessa, toteaa Petri Sakari.
Claude Debussyn Faunin iltapäivää Sakari luonnehtii täydelliseksi orkesterikappaleeksi.
– Se on perusteos, joka kaikkien pitäisi tuntea! Ensimmäinen merkittävä impressionistinen orkesteriteos, joka aloitti tyylillisesti uuden aikakauden. Siinä lähdemme hakemaan Concordian kanssa sointivärejä, balanssia ja nyansseja. Ja nimenomaan hiljaisempaa sointia.
Johannes Brahmsin Sinfonia nro 2 valittiin mukaan täysverisenä romanttisena peruskulmakivenä sinfonisessa ohjelmistossa. Petri Sakarille se on kesäsinfonia, mikä kuuluu hänen mielestään teoksesta hyvin. Teos sopii erittäin hyvin nuorille soittajille.
Soittajan pitää osata muuntua tyylistä toiseen
Petri Sakari vertaa orkesterisoittajaa kameleonttiin.
– Tässäkin konsertissa nuorten muusikoiden pitää osata muuntua nopeasti tyylistä toiseen! Esimerkiksi vibraton määrä on ihan erilainen eri teoksissa ja jousenkäyttö on Debussyssä omanlaisensa. Puhaltajilla on taas omat haasteensa. Jokainen teos kehittää toisten kuuntelemista, mikä on yhteissoitossa A ja O. Mozart on aivan ylivoimainen tästä näkökulmasta. On soitettava kuin iso kamariyhtye, vertaa Sakari. Hänelle konsertin teokset ovat tuttuja vuosien varrelta eikä hän halua nimetä erikseen mitään suosikkia.
– Suosikki on aina se teos, jota tekee sillä hetkellä. Wieniläis-klassista johdan todella mielelläni ja myöhäisromanttinen sinfoniakirjallisuus on minulle läheistä. Ranskalaista musiikkia on myös aina johtanut mielelläni, Petri Sakari kertoo.
Uusi kapellimestari aikoo myös kokeilla Helsinki Concordian kanssa keskustelutilaisuutta, jossa hän kertoo teosten taustoista ja orkesterilaisilla on mahdollisuus keskustella ja kysellä yleisesti muusikkouteen liittyvistä asioista.
– Tällainen käytäntö sai hyvän vastaanoton Göteborgin musiikkikorkeakoulun sinfoniaorkesterissa. On mukava tuoda tällä tavalla dialogisuutta työskentelyyn.
Syyskuun konsertin jälkeen Helsinki Concordian seuraava produktio on helmikuussa ensi-iltansa saava Jacques Offenbachin säveltämä operetti Orfeus manalassa.
– Se on kivaa soitettavaa orkesterilaisille ja tyypillinen oman aikansa hieno teos. Ja Can-can on kaikille tuttu sävelmä!
Lisätietoa Sinfoniakonsertista tapahtumakalenterissa
teksti: Raija Kaljunen
Petri Sakarin kuva: Gianni Mosella
maisemakuva: Pexels
