New Yorkin filharmonikot kantaesittävät Helsingin Konservatorion oppilaan Eino Launosen teoksen Anthem for the Unlisted konsertissaan 22. marraskuuta 2025.
Eino Launonen on 16-vuotias säveltäjä ja fagotisti. Hän opiskelee konservatoriossa musiikin taiteen perusopetuksessa fagotin soittoa Mikko-Pekka Svalan opetuksessa, sekä sävellystä Markku Klamin oppilaana.
Eino Launonen kertoo New Yorkiin matkanneesta teoksestaan: Anthem for the Unlisted, Yhdysvaltoihin lähtevä työni, on yhteiskunnallinen teos. Voisi sanoa, että se on hymni niille, joita ei ole merkitty listaan. Niille, jotka eivät sovi mihinkään kategoriaan, mutta jotka silti pitävät maailman elossa.
Miten Eino päätyi säveltämään?
Kuvassa: säveltäjä Eino Launonen ja HKOn fagotistit Erkki Suomalainen sekä Mikko-Pekka Svala 11.3.2025.
”Säveltämisestä kiinnostuin tosissani, kun tajusin, ettei minua kiinnosta muiden musiikin soittaminen”, hän kertoo. ”Fagotti on minulle väline, ei päämäärä. Oikein kaunis soitin kuitenkin, eittämättä.
Konservatorioon päädyin sen ollessa ainoa paikka, jossa näytti pystyvän opiskelemaan taidetta ilman että siitä piti ensin pyytää lupaa.”
Eino Launosen opettaja Mikko-Pekka Svala jatkaa: ”On ollut ilo tutustuttaa Einoa fagotinsoiton saloihin Helsingin konservatoriolla. Heti ensimmäisestä tunnista asti oli selvää, että tulemme tunneilla keskustelemaan laajemmin musiikista ja erityisesti säveltämisestä. Eino on edennyt säveltäjänä hurjaa vauhtia, ja jo 1,5 v sitten valmistunut sinfoninen runo isolle sinfoniaorkesterille – Gilderoy, jonka Kälviän musiikkileirin sinfoniaorkesteri kantaesitti, oli poikkeuksellinen ja erityisen monipuolinen teos noin nuorelta säveltäjältä. Einolla on ainutlaatuinen melodian taju ja ennen kaikkea hänen monipuolinen tapansa käyttää hyväkseen ison sinfoniaorkesterin soittimia teki vaikutuksen.”
Bacchanalia Obscura
Helsingin kaupunginorkesteri esitti Einon toisen teoksen, Bacchanalia Obscuran, Musiikkitalon lavalla 11.3.
”Bacchanalia Obscura syntyi eräänlaisena hetkellisenä mielenpurkauksena. Kyseessä on teos ihmisestä, joka menettää hallinnan ja huomaa lopulta nauttivansa siitä. Groteski ja ruumiillinen, makaaberi, karnevalistinen ja irstas, jossain määrin inhottava teos. Sen oli syytä kuvata kehoa, joka hengittää ja hajoaa. HKO:n muusikoiden käsissä se sai juuri sen ruumiillisuuden, jota tavoittelin”, kertoo Eino.
Helsingin Konservatorio onnittelee Eino Launosta hienoista saavutuksista!
