Mart Ernesaksin pianoresitaalissa soi romanttinen musiikki

Helsingin Konservatorion opettajakonserttien kevään sarja päättyy 14.4. romantiikan aikakauden pianomusiikin äärelle. Säestyksen lehtorina ja pianonsoiton opettajana konservatoriossa työskentelevä Mart Ernesaks on valinnut pianoresitaalinsa pääteokseksi Franz Schubertin Pianosonaatin G-duuri (D 894). Lisäksi kuullaan Richard Wagnerin Tristan ja Isolde -oopperan alkusoitto ja Franz Lisztin Tarantella sarjasta Vaellusvuodet II.

– Schubertin G-duuri pianosonaatti on kiehtonut minua pitkään, mutta koska teos on hyvin laajamittainen, sitä on vaikea esittää jossakin pienimuotoisissa konserttitapahtumissa. Nyt kun tuli tilaisuus omalle pianoresitaalille, otin sen suoran toivottujen teosten jonosta ensimmäiseltä sijalta, kertoo Ernesaks.

– Schubertin sonaatissa voi kuvaannollisesti nähdä loputonta horisonttia, mutta silti siinä on lukemattomia yksityiskohtia. Haasteena siinä on, kuinka pianisti onnistuu yhtäaikaisesti välittämään kuulijalle molempia, Mart Ernesaks pohtii.

Teokset vaativat erilaisia taitoja

Wagnerin Tristan ja Isolde -preludi on pianosovitus orkesteriteoksesta, jossa musiikin kudoksessa kulkee limittäin jatkuvasti monta äänitasoa.

– Alkuperäisversiossa eri orkesterisoittimien äänenväreillä on suuri merkitys. Tämä kaikki vaatii pianistilta legato-soiton taitoa ja partituurin eri tasojen hahmottamista pianonsoitossa, kertoo Mart Ernesaks. Lisztin Tarantella on puolestaan perinteinen virtuoosikappale.

– Siinä tarvitaan nopeaa ja tarkkaa sormea, mutta välillä myös hyvää bel canto taitoa!

Uudet teokset tutuiksi harjoittelemalla ne esityskuntoon

Mart Ernesaks esittää konsertin teokset ensimmäistä kertaa.

– Pianollehan on sävellettu mielettömän paljon hienoa musiikkia ja haluaisin jatkuvasti löytää uusia aarteita. Uusiin teoksiin voi kunnolla tutustua parhaiten opettelemalla ne esityskuntoon. Toki nämä teokset ovat minulle tuttuja jo vuosien takaa, eli kyseessä on enemmänkin jo löydettyjen aarteiden hionta, hymyilee Ernesaks. Konsertissa hän soittaa konserttisalin Yamaha-flyygelillä, joka hänen mielestään on salin ykkössoitin.

– Se on mielestäni herkempi ja siinä on ehkä tasaisempi kosketus ja laajempi väriskaala kuin vähän pienemmässä ja vanhemmassa Steinway-flyygelissä, Mart Ernesaks kertoo.

 

14.4. Vaelluksia koskettimilla

teksti ja kuva: Raija Kaljunen

Takaisin edelliselle sivulle