Syksyn viimeisessä opettajakonsertissa Päivi Vesalainen tarjoilee Jean-Baptiste Forquerayn ja Jean-Philippe Rameaun musiikkia. Ranskalainen barokkimusiikki sai Vesalaisen kiinnostumaan cembalosta.
– Oli vaikea päättää, mitä valitsen konserttiini. On niin paljon sellaista hyvää cembalomusiikkia, jota olisi ihana esitellä yleisölle. Itse koukutuin aikoinaan cembaloon juuri tämän ranskalaisen barokkimusiikin ansiosta. Se menee tunteisiin ihan eri tavalla kuin saksalainen barokki, kertoo Vesalainen.
Hän esittää konsertissa kaksi laajaa sarjaa. Ensiksi kuultava Forquerayn sarja on vuodelta 1747.
– Se on täydellisen synkkää ja raskasta musiikkia. Ja niin hyvin cembalolle kirjoitettu, että sitä ei voi kuvitellakaan soittavansa pianolla. Rameaun sarja vuodelta 1728 puolestaan sisältää paljon erilaisia tunnetiloja ja siinä mennään valoa kohti. Siinä on hirveästi rakkautta, lämpöä ja leikinlaskua, Päivi Vesalainen kuvailee konserttiohjelmaansa.
Cembalossa on paljon sävyjä ja nyansseja
Päivi Vesalaista inspiroi cembalossa erityisesti se, että siitä puuttuvat pianon vahvat traditiot, koulukunnat ja vakiintuneet soittotavat.
– Täytyy itse ottaa selvää nuottikuvasta ja saada se sitten sormiin. Cembalosta saa tosi paljon nyansseja ja sävyjä, mutta ne pitää virittäytyä kuulemaan. Konserttiin kannattaakin tulla levollisena ja aistit auki, suosittelee Päivi Vesalainen. Monen kosketinsoittimen taitajana hän valmistautuu eri soitintensa konsertteihin periodimaisesti. Kun cembalokonsertti lähestyy, jää pianon, klavikordin ja urkujen soitto vähemmälle.
– Kun treenaan itse konserttia varten, näen ja kuulen paremmin oppilaideni soitosta kehitettäviä asioita, Vesalainen kertoo. Hän on opettanut Helsingin Konservatoriossa vuodesta 1999. Tänä vuonna hän opettaa pianonsoittoa.
Esiintyminen kuuluu soitonopiskeluun
Konsertoivana taiteilijana Päivi Vesalainen pystyy keskustelemaan oppilaidensa kanssa hyvin myös esiintymisestä.
– Jo pienten oppilaiden kanssa esiinnytään joka tunnin lopuksi eli kutsutaan vanhemmat luokkaan ja soitetaan heille, mitä on opittu. Aina mennään soittamaan, kun voidaan, ettei tulisi mitään kynnystä esiintyä. Sanon lapsille, että mitä siitä, jos tulee väärä ääni: soita seuraava ääni oikein!
Päivi Vesalainen ajattelee, että muusikko on käsityöläinen.
– Muutkin käsityöläiset esittelevät töitään ja tuotteitaan, miksei muusikkokin!
teksti: Raija Kaljunen
kuva: Ville Paul Paasimaa
