Helsingin Konservatorion Rohkeasti vanha -konsertissa 6.4. voi sukeltaa barokkimusiikkiin konservatorion oppilaiden ja opiskelijoiden kanssa. Luvassa on mm. Bachin, Händelin, Couperinin, Purcellin, Telemannin ja Susaton musiikkia soitettuna ainakin cembalolla, nokkahuilulla ja viululla.
Kun barokkikärpänen puraisi aikoinaan cembalonsoiton opettaja Lauri Honkavirtaa, ei paluuta enää ollut. Hän näkee 1500–1700-luvuilla sävelletyn musiikin osana rikasta musiikkiperintöä, josta täytyy olla uteliaan kiinnostunut nykyelämän perspektiivistä.
– Traditio ei pysy elävänä, jos sitä vaalii koskemattomuudella. Paras tapa oppia on usein mennä asioiden juurille! Vanha musiikki on avannut itselleni korvat tanssillisuudelle ja poljennollisuudelle, artikulaation ja agogiikalla fraseerauksen hienosäätöön ja siihen, miten paljon soittaja voi oppia laulamisesta ja laulaja soittamisesta. Lisäksi täytyy muistaa, että barokkiajalla syntyi perusta nykyiselle harmoniaopille, toteaa Lauri Honkavirta.
Menneiden vuosisatojen ja nykyajan soittimia
Vanhan musiikin soittamisen ymmärrys perustuu suurelta osin nykyaikaiseen historiantutkimukseen ja aikakauden ohjelmistoon erikoistuneiden asiantuntijoiden kokemukseen.
– Tässä ei kuitenkaan ole tarvetta tavoitella kappaleiden autenttista esitysasua ikään kuin ne olisivat museoesineitä, vaan tarkoitus on tuottaa niistä eläviä, nykykuulijalle vaikuttavia esityksiä, taustoittaa Lauri Honkavirta.
Vanhassa musiikissa menneiden vuosisatojen soittimet on herätetty uudelleen eloon. Näitä ns. periodisoittimia ovat esimerkiksi cembalot, luutut ja gambat ja omanlaiset versiot viulu- ja puhallinsoittimista.
– Periodisoittimilla esitetään myös uutta musiikkia ja toisaalta nykysoittimilla voi aivan hyvin soittaa myös vanhaa musiikkia! Rohkeasti vanha -konsertissa soitetaan sekä periodi- että nykysoittimilla.
Monien ulottuvuuksien musiikkia
Yksi konsertin vanhemmista esiintyjistä on 21-vuotias ammatillisen koulutuksen viulunsoiton opiskelija Suvi-Tuuli Laaksonen. Hän opiskelee klassisen musiikin muusikoksi toista vuotta ja opiskelee viulunsoittoa Mari Kortelaisen johdolla.
– Vanhan musiikin soittaminen on antoisaa, koska kappaleista löytyy usein niin monia eri ulottuvuuksia ja jokaisella harjoituskerralla voi oivaltaa jotain uutta. Pienilläkin sävyeroilla voi olla suuri merkitys. Vaikeimmat asiat vanhan musiikin soittamisessa liittyvät ehkä samaan asiaan: vaikka yksityiskohtia voisikin hioa loputtomasti, on osattava myös tarkastella kokonaisuutta, kertoo Laaksonen. Hänelle barokkimusiikki on kuulunut ohjelmistoon jossain määrin jo soitonopintojen alusta lähtien.
– Opetukseen pyritään sisällyttämään musiikkia eri aikakausilta. Barokkimusiikista löytyy myös paljon sooloteoksia, jotka viulistilla on yleisesti hyvä olla hallussaan, Laaksonen toteaa.
Barokkisoittimilla voi aloittaa musiikkiopinnot
Rohkeasti vanha -konsertti on Helsingin Konservatorion vanhan musiikin opettajien ensimmäinen yhteinen tempaus. Vanhaa musiikkia on opetettu konservatoriossa jo pitkään, mutta tänä lukuvuonna sille on perustettu oma aineryhmä. Siihen kuuluvat nokkahuilistit Janek Öller ja Kimmo Absetz, cembalistit Lauri Honkavirta ja Päivi Vesalainen ja barokkiviulisti Mari Kortelainen. Heidän oppilaansa esiintyvät konsertissa.
– Pienet lapset voivat aloittaa pääaineopinnot esimerkiksi cembalolla, nokkahuilulla ja gamballa. Monista puhallin- ja jousisoittimista ei ole olemassa pieniin käsiin sopivaa barokkiversiota, mutta niillä soittamisen voi aloittaa vähän vanhempana, vinkkaa Lauri Honkavirta.
Vanhan musiikin toiminta onkin tarkoitus saada ajan myötä kiinteästi näkyväksi ja kuuluvaksi osaksi Helsingin Konservatorion toimintaa.
Rohkeasti vanha -konsertti 6.4.
teksti: Raija Kaljunen
kuvat: Suvi-Tuuli Laaksonen
