Musiikin perusteiden tunneilla otetaan Helsingin Konservatoriossa pieniä, mutta määrätietoisia digiloikkia. Teknologian avulla on tehty ja tallennettu omia sävellyksiä ja kerrattu esimerkiksi intervalleja ja soitinten nimiä pelien avulla.
Uudet tabletit, laattasoittimet, kanteleet ja luokkahuoneen liikuteltavat kalusteet ovat mahdollistaneet uudenlaisia tapoja opiskella musiikin perusteita Helsingin Konservatoriossa. Opettajat Juhana Lindström ja Soila Jaakkola ovat kokeilleet musiikin perusteet 1 jatkava -ryhmässä, miten teknologia taipuu musiikin perusteiden opiskelun avuksi noin 10-vuotiailla lapsilla.
D-duuri ja rytmit tutuksi
D-duurin opiskelu aloitettiin improvisoimalla pieni äänimaailma valmiiksi annetuilla sävelillä. Sitten improvisoitiin kuvan perusteella. Opettaja äänitti lasten sävellykset. Sen jälkeen etsittiin laattasoittimista D-duurin sävelet ja improvisoitiin uusi äänimaailma. Sen lapset äänittivät jo itse tablet-laitteilla.
– Tiimityönä tämä toimi hyvin: yksi soitti, yksi piti mikrofonia ja yksi äänitti, kuvailee Juhana Lindström. Tableteilla on myös helppo oppia rytmejä.
– Lapset ovat tehneet annetuilla rytmeillä omia rytmisävellyksiä, jotka he kirjasivat muistiin nuotinnosohjelmalla. Sen avulla näkee ja kuulee erittäin hyvin, millaisista osista joku tietty rytmi koostuu, Lindström kertoo. Omat rytmit saatiin helposti myös kuultaviksi, sillä opettajat olivat valmiiksi tehneet sointupohjan, jonka päälle oppilaiden rytmisävellykset sijoitettiin.
Musiikin perusteiden tunneilla on myös kilpailtu selainpohjaisen visailusovelluksen avulla soitinten ja intervallien nimistä. Kokeiltu on myös peliä, jossa saa pisteitä nuottinimien tunnistamisesta viivastolla.
Oppilaat muodostivat tunnin päätteeksi 2-3 hengen joukkueet intervallien tunnistamispeliä varten. Vastaukset annettiin tablet-laitteella.
Teknologia on opettajalle lisätyökalu
Juhana Lindström muistuttaa, että teknologia ei ole itsetarkoitus, vaan oppimisen apuväline. Moni oppilas jaksaa tehdä ja keskittyä niiden avulla musiikinteorian opiskeluun eri tavalla kuin ennen. On myös muutamia oppilaita, joita laitteet eivät kiinnosta. Laadukkaiden oppimissovellusten löytäminen on ollut myös haasteellista.
– Teknologia sopii lähes minkä tahansa asian avuksi, mutta omaa laulamista ja soittamista sillä ei voi korvata. Opettajan työssä niiden käyttö vaatii ensin pientä uskallusta, mutta tässä voi hienosti oppia yhdessä lasten kanssa – heillehän laitteet ovat niin arkipäivää! Itse ajattelisin, että kokeillaan pieniä juttuja yksi kerrallaan. Loppujen lopuksi se digiloikka on hyvin pieni eikä mitään kovin ihmeellistä: yksi äänitys, yksi napin painallus, yksi talteen saatu oma sävellys. Kukapa olisi uskonut aikanaan, että älypuhelin muuttui niin nopeasti arkipäiväiseksi asiaksi!
Improvisointia yhdessä. MuPeda-hankkeessa Helsingin Konservatorioon on hankittu lisää ksylofoneja ja muita laattasoittimia. Viisikielisiä kanteleita, joissa on kätevä duuri-molli -vaihtaja, on hankittu Koistisen kanteleelta.
teksti ja kuvat: Raija Kaljunen
